Sivut

25.4.2011

Syyriassa kansannousu

Kauhuissani luen kommentteja Syyrian levottomuuksista. Kulttuurien kehdoksi nimitetyssä maassa ammutaan omia kansalaisia, jotka ovat nousseet barrikadeille kumotakseen pitkään vallassa olevat poikkeuslait ja lisätäkseen edes hieman kansalaisoikeuksia. Presidentin täytyy antaa kansalle periksi tai hänen poistuttava maasta.

Syyrian herättämät mielikuvat maailmalla ovat edelleen melko kielteisiä. Sidonnaisuus nyky-Iraniin ei anna oikeaa kuvaa maasta, jolla on niin rikas kulttuurihistoria. Vanhat kulttuurit toinen toisensa jälkeen kulkeneet alueen läpi ja jättäneet jälkensä: Assyria, Babylonia, muinainen Israel, heettiläiset ja  kreikkalaiset ja lopulta Rooma, jonka massiiviset jäännökset löytyvät kaikkialta. Aluehan on huomattavan laaja: yli 185 000 neliökm (nykyinen Israel Gaza mukaanlukien 27 000 neliökm). Ma´alula luolineen toimi kristittyjen pakopaikkana jo vuoden 70 jKr. Jerusalemin hävityksessä, Jordanian rajalla Dera, missä nyt Syyrian armeija ahdistelee kapinoivia, ja keskellä maailman vanhimpiin yhtäjaksoisesti asuttu Damaskos, Välimeren rannalla Simon Pylväspyhimyksen aikaiset luostarirauniot ja Ugarit (Ras Shamra), siitä sisämaahan ikivanha Ebla.

Kun 9 vuoden ajan asiamiehenä hoidin 1994 Lähi-idän (ent. Jerusalemin) instituuttia, Syyrian kiertomatkojen ohjelmassa oli usein tutustuminen legendaarisen autiomaakaupungin Palmyran menneisyyteen ja kuningatar Zenobian vaiheisiin. Ja tietenkin apostoli  Paavalin seikkailut korissa pakenemiseen Damaskoksessa ovat meille kristityille tärkeitä. Muistelen mielihyvällä, että ehdotuksestani Suomen Lähi-idän instituutti (Fime) sai toimitilansa Damaskoksen vanhasta  kaupungista .Instituutin nykyiselle johtajalle Ari Kerkkäselle toivotan parhainta onnea ja menestystä.