 |
| Kuvat Ulrich Kruggel, Dessau Piispa Munib Younan Erlöser-kirkon toimistossa |
Kiertelin pitkäaikaisen saksalaisen ystäväni Ulrich Kruggelin kanssa Palestiinaa ja Israelia marraskuun lämmössä 21.-29.11. Pyhää kaupungia jakavat korkeat muurit järkyttivät: Palestiinan ja Israelin alueet ja niissä asuvat sukulaiskansat tulisi pikemminkin yhdistää yhdeksi ainoaksi samanarvoiseksi ja demokraattiseksi valtioksi, ilman toisen osapuolen ylemmyyttä, molempia kansanosiahan on pääluvultaan jotakuinkin samansuuruiset kokonaisuudet. Koska juutalaiset hellivät historialla ja uskonnolla perusteltuja etuoikeuksia, olin pitkään karsastanut Israelia: sitä paitsi Länsirannalla kohoavat aina uudet asutuskeskukset ovat loukanneet oikeudentajuani siinä määrin, että minulla ei ole ollut halua matkustaa sinne. Kannatan yhden ja saman valtion ratkaisua!
Nyt Ulrich Dessausta kirjoitti, että hän on jo 74-vuotias ja monien vaivojen rasittama: lähde sinä opastajaksi, olethan käynyt siellä jo vuodesta 1961, ehkä parikymmentä kertaa. Niin sitten lähdettiin ja saavuttiin Tel Avivin laajentuneelle kentälle, sieltä kätevästi hotellien välillä sukkuloivalla shuttlella Capitol Jerusalem –hotelliin, palestiinalaisalueelle Vanhan kaupungin muurin viereen ja Lähetysseuran työkeskuksen tuntumaan. Ensimmäisenä kohteenamme oli Mikko Louhivuoren arkeologina hyvin tuntema Rockefeller Museum, kaunis rakennus, jossa suomalainen Mikko seuraa tietokoneella uusia rakennuskohteita ja antaa niistä lausuntoja. Hän johdatti meidät museon keskeisiin nähtävyyksiin. Sieltä siirryimme Kaupungintalon läheisyyteen Suomen Lähetysseuran työkeskukseen, Seuran työhän juontaa juurensa jo ajalta paljon ennen Israelin valtion perustamista 1948 eli mandaattivuodelta 1924. Legendaarisen maisteri, myöh. kunniatohtori Aili Havaksen ja vuodesta 1946 kasvitieteeseen erikoistuneen maisteri Rauha Moision johdolla Lastenkodissa oli jopa runsaat 40 lasta, vanhemmat usein vainojen keskeltä saapuneita. Tänä päivänä työn luonne on kokonaan muuttunut: lapsia ei enää ole, kahden ison talon ja saunan tiloissa toimitaan kirkkojenvälisessä ekumeenisessa työssä jopa yhdeksän eri etnisen kirkollisen ryhmän kanssa.
Seuraavana päivänä olimme saksalaisten, itse keisari Wilhelm II:n rakennuttamassa, Vanhassa kaupungin Erlöserkirchessä tapaamassa piispa Munib Younania, nyk. Luterilaisen Maailmanliiton presidenttiä, joka tuli Suomeen 1970-luvun puoli välissä, valmistui Järvenpäässa diakoniksi, myöh. ja lisäopintojen ansiosta papiksi Helsingin yliopistossa, myös allekirjoittaneen oppilaana. Jälleennäkeminen oli suorastaan liikuttava. Kivenheiton päässä Vanhan kaupungin kristillisessä korttelisssa vierailin aikanaan monet kerrat ja muistelen vielä lämpimästi hänen tarmokasta äitiään. Piispa Munibilla on vaikea sarka, luterilaisten jättäessä joukoittain levottaman alueen. Muistetaan kaikin tavoin häntä ja hänen Helen Keller- koulussa edelleen työskentelevää Suad-puolisoa.
Teimme retket Masadaan ja Kuolleellemerelle sekä pitkän Galilean-kierroksen. Maa on huomattavasti kehittynyt matkailullisesti: liikkuminen on vaivattomampaa ja aiempi kiristynyt hurskaus tipotiessään. Jerusalemin kaduilla luikertelee nopeasti ensimmäinen raitiovaunu. Miten tämä sirpaleiksi leikelty, ahkeralla työllä viljelty maa lopulta poliittisesti vapautuisi ja normalisoituisi!
